Aiemmassa blogikirjoituksessani mainitsin Häkkitiikeri ja valkoinen enkeli-blogista, jota lueskelen nykyisin säännöllisesti. Siitä lähtien, kun luin sitä ensimmäisen kerran, olen haaveillut omasta kirjekaverista. En siksi, että olisi jotenkin siistiä saada kirjekaveri jenkeistä, joka istuu tuomiota jostain tekemästään rikoksesta tai sen takia, että tahtoisin itsekin rakastua Valkoisen Enkelin tavoin, vaan pikemminkin kielitaidon kasvattamiseksi ja edes yhden vangin päivän piristämiseksi. Ajatus on todella kiinostava ja olen harkinnut asiaa. Ehkä vielä ei ole oikea aika, mutta ehkä sitten vähän myöhemmin.
Aina lapsenakin haaveilin kirjekaverista, mutta en koskaan tullut lähettäneeksi yhtäkään valmiiksi kirjoittamaani kirjettä samanikäisille lapsille ympäri Suomea. Aluksi unohdin aina lähettää ne ja sitten kirjeiden kirjoittamisesta oli jo niin kauan aikaa, että ajattelin niiden muiden lasten jo saaneen ihan tarpeeksi kirjekavereita tai että ne eivät enää olis kiinnostuneita uusista kirjekavereista. Annoin siis koko jutun olla, mut asianhan voi vielä korjata.
Olen ottanut asioista paljon selvää ja tiedän lähestulkoon kaiken mahdollisen aiheesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti